Artistic works by Tristan Parikka
← Newer Work
Older Work →
Composed on the 14th of March 2025.
The text in finnish reads (scroll down further for a translation):
Viisarit ovat Otavan linjalla.
väreilevänä, itseriittoisena
kauheasta kaunista:
kuin lävitseni olisi kulkenut ylhäältä alas suuri voima,
se, joka osoittaa tien ja suunnan.
tuntui tekevän itsestään
maailman
Hereillä ja unessa
kyynelet pitivät puhtaina hänen sisäisen silmänsä,
ja näin hän kykeni näkemään, mikä elämässä on tärkeintä.
Kuulun tähän
maisemaan
myyttien takana
siivet kantavat
a ovet ovat auki
Välillä on hyvä vain elää
jonkin sortin ihme olotilassa
se on myös tie
omaan mysteeriinsä
tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen välillä on vain ohut verho.
silloin tällöin löytyy kirkas ja tyyni kohta, jonka läpi pinta näkyy terävänä.
Nyt sieltä katsoi vastaan todellinen minä-
on paljon hämäriä eli kummallisia tarinoita
joita on lähetetty taivaltamaan planeetan pinnalle
ne ovat puiden oksilla riippuvia lyhtyjä, joiden avulla voi suunnistaa kylmästä lämpöön,
ja antautua mielikuvituksen kuljetettavaksi.
A translation:
The clockhands are lined up with Ursa Major.
rippling, self-sufficient,
something beautiful out of something horrid:
as if a great force had surged through me from above to below,
that which shows the way and direction
seemed to create from/by itself
a world
Awake and asleep
tears kept clean their inner eye,
and thus they were able to perceive what is most important in life.
I belong
in this landscape
behind the myths
(my) wings (may) carry (me)
and the doors are open
Sometimes it is good to just live
in some sort of strange state of mind
it, too, is a path
into its/one's own mystery
There is only a thin veil between this world and the other side.
Now and then a clear and tranquil spot may be discovered
from which the surface is sharply visible.
Now (my) true self looks back (at me) from there--
There are many obscure, that is, strange stories
that have been sent to travel the face of the planet.
They are lanterns hanging from tree branches
with the aid of which one may find one's way from the cold into the warmth,
and surrender to the flow of the imagination.
